New Year, new me 2020

Moikka kaikki!

Ja hurjan mahtavaa alkanutta uutta vuosikymmentä. Siitä tulee aivan mahtava!

Sanoisin, jos uskoisin siihen, että vuoden vaihtuessa asiat jotenkin maagisesti parantuisi. 

Faktahan on se, että sinä olet itse vastuussa omasta onnestasi ja mielihyvän tunteesta. Ei siihen liity mitenkään se, vaihtuuko vuosi vai ei. Jostain syystä ihmiskunta kokee vuoden vaihtumisen jotenkin uuden ja paremman alkuna. Ihan kuin oma elämä maagisesti parantuisi. Ei, näin ei ole. Kyse on sinusta itsestäsi ja sun omista valinnoista.

No niin asiaan, sanoin Pasilan Rauno Repomies (Oon katsonut siis todella paljon jostain syystä Pasilaa tässä viime aikoina.).

Kerrataanpa vuosi 2019 koska ei sille voi kun nauraa.

1.) En päässyt Harvardiin
2) Pääsin opiskelemaan Humakiin kulttuurituottajaksi (Big mistake koska koulu ja työ, ei hyvä yhdistelmä)
3. Katkaisin välit mun parhaaseen ystävään, sekä mun kaksoissiskoon.
4. Polvet hajosi
5. Melkein hakeuduin psykiatriselle, koska aloin uskomaan ihmisten puheita siitä, kuinka itsekeskeinen ja ylimielinen kusipää olen.
6. Iso milestone mulle oli kun uskaltauduin avautua ihmisille ja päästin jopa ihmisiä mun kotiin.
7. Päätin lopettaa anteekspyytelyn ihmisiltä ja olla vaan minä.
8. Vedettiin mun kaverin kanssa täydellinen seiska vaikka meinasin kuolla.
9. Järkkäsin huikeet uuden vuoden bileet Klaus K hotellissa.
10. Sain hurjasti uusia kavereita.

Ja sitten tarkemmin. Kun mun työssä mun täytyy olla jotenkin super sosiaalinen ja aina hyvällä tuulella, mä kaipaan tosi paljon sitä omaa rauhaa. Jos totta puhutaan, mulla on ihmisten seurassa oikeasti todella epämukava olo. Kuvailisin itseäni enemmänkin sosiaalisena introverttina. Se tarkoittaa juuri tuota edellä mainittua. Olla näennäisesti sosiaalinen, mutta se on lähinnä ihmisten kestämistä. Mulla menee hetki kun lämpeän ja en esimerkiksi pidä yhtään siitä, että muhun tuntemattomat ihmiset koskee tai tulee mun tilaan ja tosi usein siitä saa väärän kuvan ja tulee komplikaatioita. Kun sitten omassa pienessä päässäni teen sen päätöksen, että tyyppi on hyvä niin olen todella lämmin, huolehdin ja pidän huolta ja kosken. Jokainen meistä tarvitsee ja kaipaa ihmiskosketusta, se on psykologinen tarve, joka tuottaa mielihyvää. Kun joskus mietit yksin himassa, että olisipa kiva kun joku olisi vieressä ja koet kaipuun tunnetta, on kyse juurikin tuosta psykologisesta mielihyvän tunteen puutteesta. Me kaikki tarvitaan sitä. Siksi myös paatuneinkin tunnevammainen kusipää pyytää toista ihmistä yöksi, jotta saisi sitä edes hetkellisesti.

Mä olen kuitenkin todella reviiritietoinen ja mun oma tila on mun oma tila. Siihen ei tulla. On todella jotenkin hankala päästää ihmisiä siihen, ja tein marraskuussa todella ison harppauksen (13 vuoden terapian jälkeen) siihen, että päästin ihmisiä mun kotiin. Pidettiin etkot mun luona, mikä on ihan älytöntä, koska mun koti on yleensä se turvasatama, missä saan olla ihan rauhassa. Olihan se vähän hankalaa, mutta onneksi mä siitä selvisin ja taputin itseäni vielä selkään. Seuraavaksi pitäisi oppia myös tasapainottelemaan ihmissuhteiden ja työn välillä nimittäin mulla ei voi olla molemmat yhtäaikaa läsnä. Se on joko tai. Joko keskityn 180% töihin TAI sitten ihmissuhteisiin, mutta en molempiin. Mikä saa sitten mun kaverit ketkä ei vielä mua niin tunne, kiukustumaan välillä kun minusta ei kuulu.

En myöskään nyt halua olla ylimielinen tai ylempiarvoinen toisiin ihmisiin verrattuna, mutta olen myös sitä mieltä, että: 

85% ihmisistä on vain viihdykettä
10% ihmisistä sinä et pidä
ja loput
5% ihmisistä on niitä, kenen seurassa oikeasti haluaa olla

Mietin vuoden vaihteessa, miksi meillä on aina draamaa ja joku ärsyttää, tulin siihen lopputulokseen, että olen vain viihdyttänyt itseäni tietyillä ihmisillä, ja kun heidän käyttötarkoitus on saavutettu tai viihdyttävyys häviää, draaman tai muun negaation takia, minä tylsistyn ja siirryn seuraavaan. Suurin osa ihmisistä on niin yksinkertaisen tyhmiä JA tosiaan yksinkertaisia, ettei heistä muuhun ole. Siispä koska minulla on myös omatunto, ja tajusin tämän, olen alkanut siivoamaan ystäväpiiriäni ja päädyin luopumaan parhaasta ystävästäni. Meidän tarinamme oli jo päättynyt aikaa sitten, enkä enää kokenut mitenkään oloni olevan hyvä hänen seurassaan. Hyväksikäyttäminen ja epärealistiset näkemykset elämään olivat niitä syitä miksi ystävyytemme päättyi.

Kuitenkin vuosi 2019 päättyi onnenkyyneliin, koska ihmiset ketkä minut tuntevat, sanoivat minun olevan hyväsydämmisin ihminen ketä he tietävät, ja juuri nuo sanat tulivat silloin kun niitä eniten tarvitsin. Olin nimittäin alkanut epäillä jo niitä inhottavia kommentteja, että olen itsekäs ja ylimielinen kusipää.

Ainiin ja kuulemma näytän todella vittumaiselta nartulta, mutta silleen hyvällä. :D

Tästä tuli nyt enemmänkin päiväkirjakirjoitus kuin blogiteksti, mutta olkoon. En ole elokuun jälkeen päivittänyt kuulumisiani, joten tässä niitä nyt on.

Ihanaa vuotta 2020, ja miettikää omia prioriteetteja ja sitä, miten kohtelette toisia ja annatte toisten kohdella teitä. Tuoko ihmiset positiivisuutta teidän elämäänne vai ei, jos ei niin vaihtoon.

Kuva: Kai Joronen

XOXO

Instagram: @lifeofmariaas

Snapchat: mariaasmura

Facebook: https://www.facebook.com/maria.smura.3