Kuulumisia

Moikka!

Viimeisestä on taas pieni hetki. Tämän ja edellisen postauksen välillä olen kerinnyt saamaan tarjouksen kirjan kirjoittamisesta, olen puolessa välin prosessia muuttamaan jenkkeihin ja jos kaikki menee hyvin, tulee muutto tapahtumaan tosi nopeallakin aikataululla. 

Edellisessä postauksessa puhuin feminismistä ja kappas kummaa, myös se kirja mihin minut on pyydetty mukaan käsittelee naisen asemaa nykyajan yhteiskunnassa. Enpä muista milloin olisin ollut yhtä otettu ja innoissani samaan aikaan. Jo se, että mun mielipiteet ja näkökannat kiinnostaa on mulle todella huikean suuri kunnia! Mulla on aina ollut hyvä mielikuvitus ja se on näkynyt myös mun koreografioinnissa, mutta nyt pitäisi lähteä valloittamaan sellaista aluetta, mistä mulla ei ole mitään aikaisempaa kokemusta tai tietoa. Siispä mitä tehdään kun jostakin ei tiedetä? No otetaan selvää. Mähän olen vielä sellainen ihminen että kaikki taustatutkimus yms on mulle kuin hunajaa. Jos voisin opiskella työkseni, mä sen tekisin. Projekti tulee olemaan pitkä, mutta varmasti tosi mielenkiintoinen ja palkitseva. Ehkä mä sitä kautta voisin oppia itsestäni myös paljon. 

Nuorempana mulla oli kauhea tarve näyttää kaikille kuinka "vahva ja itsenäinen" nainen minä olen ja kuinka en tarvitse miestä. Tarve olla ylempiarvoinen ja parempi kuin muut on aina ollut muutenkin osa mun luonnetta. Iän myötä kuitenkin nuo ajatukset on vähän muuttuneet. Don't get me wrong, edelleen olen kyllä tietyllä tasolla ylpeä ja todella kova perfektionisti, mutta tarve olla ylempiarvoinen on hävinnyt. Samoin myös ajatusmaailman kypsyessä, on hävinnyt sellainen turha itsensä todistelun tarve. 

Mä olen huomannut, että enemmän ja enemmän mä alan haluamaan jonkunlaista yhteyttä toiseen ihmiseen. Ihmissuhteista on tullut mulle tosi tarpeellisia, verrattuna siihen, että ennen minua ei kiinnostanut toisten ihmisten olemassaolo lainkaan. Ainoastaan työmielessä ne oli mulle hyväksyttäviä, muuten niillä ei ollut mitään väliä. Nykyään enemmän ja enemmän turvaudun mun ystäviin ja varsinkin mun omaan äitiin. Olen jopa oppinut kuuntelemaan ja pyytämään äidiltä jeesiä sillon kun sitä tarvitsen. 

Näin äitienpäivän aattona on hyvä muistaa niitä omia äitejä. Mun äiti on ainakin yksi älykkäimmistä ihmisistä ketä tunnen ja täysin oman elämänsä Wonderwoman. Äiti käytännössä kasvatti meidät melkein yksin ja vaikka mä olen antanut mun äidille paljon kuraa siitä, että esimerkiksi heidän vaatimukset minua kohtaan oli täysin epärealistisia, on äiti kuitenkin koittanut tehdä parhaansa. 

Muistakaa hei kaikki, että vaikka te tiedätte, että rakastatte teidän äitejä, niin on aina hyvä myös välillä sanoa se myös ääneen. Kertokaa se teidän äideille.

Instagram: @lifeofmariaas

Snapchat: mariaasmura

Facebook: https://www.facebook.com/maria.smura.3